Ihan hillona

Tänä syksynä olen hurahtanut hilloihin. Mansikka, mustikka, puolukka, kriikuna, kirsikka, omena ja mitä noita nyt on.... Hillosokerin avulla pystyy tällainen "epä-Marttakin" tekemään mitä vaan!

Ystävät, tutut ja perheenjäsenet pystyvät varmasti tämän postauksen ansioista arvaamaan joululahjansa, mutta mitäpä siitä. Itse tehty lahja on ainakin omasta mielestäni ihan parasta!

Minut saa tunnetusti innostumaan melkeimpä mistä tahansa. Nyt päällimmäisenä mietteenä on liittyminen lähiruokarinkiin. Siis aivan mahtava idea! Facebookin kautta voit varata lähi etäisyydellä asuvilta tuottajilta jonkin tietyn tuotteen, ja sitten vaan sovitusta paikasta käyt sen noutamassa. Ei välikäsiä ja tiedät varmasti mitä saat.

Meidän tilan tuote olisi niinkin simppeli, kuin vehnäjauhot, leseet ja hiivaleipäjauho. Omaa myllyä meillä ei ole, mutta onneksi ongelmaan on ratkaisu. 

Mitäs tuumaatte? Kantaisikohan ajatus hedelmää?

Tässä loppuun vielä kuva kauran puinnista. Puitu vilja, ehdottomasti syksyn parhain tuoksu.

Toivotaan vielä lämpöisiä päiviä, jotta saadaan kaikki jyvät laariin. :)

Höpsöttelyä

Heinäkuun 25. päivä. Jaakko heittää kylmän kiven järveen. Minun syntymäpäiväni.

Minä olen minä. Onnellisesti naimisissa oleva, kolmen lapsen äiti.

Minulla on aikamoinen määrä kavereita, mutta vain muutama oikea ystävä, ja siitä olen mahdottoman iloinen.

Kotini on jatkuvasti mukavasti sekaisin.

Elän tunteella. Itken, kun elokuvassa tapahtuu jotain ihanaa tai kamalaa. Itken, kun oikein  harmittaa. Eniten itkettää kuitenkin iloiset  jutut. Viimeksi tuli itku, kun kuulin ystävän laulua puhelimesta tänä aamuna.

Olen jatkuvasti myöhässä, mutta onko se nyt niin vakavaa? 

Olen terve, minulla on upeat läheiset ja muutenkin asiat mallillaan. 

Olen kiitollinen.

Olen onnellinen. 

Sata rautaa...

Otsikkokin kertoo jo aika paljon. Täällä on aina noin sata rautaa tulessa. Harmi vaan ettei ei pysty tekemään, kuin yhtä asiaa kerrallaan.

Vietin jo pari viikkoa sitten ihan mahtavan illan muutaman hyvän ystävän kanssa. Ollaan tavattu vauvakerhossa ja silloin oltiinkin kaikki tuoreita äitejä. Tällä kertaa istuttiin iltaa meillä, ilman lapsia. Juhlistettiin nimittäin kymmen vuotista äitiyttä! Jälleen siitä, kuinka aika kuluu hujauksessa. Sain muuten aivan mahtavan tuliaisen oilta ihanaisilta. Eikö olekin hieno?!

Kaunis hortensia ja mahdottoman ihana tuo ruukku.Näyttää ihan paperipussilta, mutta kyllä se on kuulkaas savesta tehty. Mistähän arvasivatkaan, että valkoista sen olla pitää? ;)

Edellisessä postauksessa taisinkin jo vilauttaa silloista pitkään kestänyttä projektia ja nyt näette sen vihdoin valmiina. Tai noh, pientä hiomista se vielä vaatii.

Kuvissa tuo näyttää jotenkin kaljulta ja vajavaiselta, mutta ehkäpä vielä keksin siihen jotain kivaa. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluivat kanvas-kuvat jokaiseen lasittoomaan ruutuun, mutta eipäs se taas mennytkään niin.

Ja nyt taas huomaan muuten tuon ruokapödänkin karmeuden. Onneksi siihen on tulossa muutos!

Hitsi vie, kuinka paljon sitä onkaan muuteltavia asioita. 

Vessakaan ei ole viekäKÄÄN valmis, mutta hiljaa hyvä tulee. Uudet laatat seinillä kertoo jo oikeasta valinnasta tyylin suhteen. Tämän viikon loppuun mennessä aion saada sen tehtyä valmiiksi, ihan vaikka jo äitienpäivän kunniaksi.

Saatte sitten ihastella ennen ja jälkeen kuvia. Hahaa!!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Kesää kohti

Nyt alkaa vihdoin jo tuoksuakin keväälle. Onneksi lasten sairastelu on ainakin tältä erää ohi ja päästiin nauttimaan ihanan lämpöisestä säästä.

Mulla on tällä hetkellä vähän turhankin monta projektia käynnissä. Pari ystäväänikin on jo ehtinyt muutamaan otteeseen mainita rönsyilevästä, epäjärjestelmällisestä suorittamisestani. Noh, onneksi he tuntevat minut ja tietävät, että aina on jotain kesken. Ja eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Alakerran vessa on ollut remontin alla jo ihan liian pitkään. Viimeisen kuukauden ajan vessassa on ollut kalustuksena tasan se tärkein, pönttö. Tähän on muuten lisättävä, että mä in-ho-an sitä saamarin pönttöä! Se on nimittäin vaaleanpunainen, samoin seinät ja saumaushan on tietenkin tehty ruskealla. Juurikin sellainen ihana ysäri veski. Jessus!

Siihenkin asiaan on ensi viikolla vihdoin luvassa muutos, kun saadaan uudet kaakelit seiniin. Tuon WC:n uudet kalusteet on maanneet autotallissa jo tovin aikaa... :) Voin luvata. Ei tule vaaleanpunaista vaan ihan oikeaa äijä meininkiä!

Tänään sain kaksi asiaa jo sentään tehtyä. Maalasin tuvan seinät ja VIHDOINKIN sain vanhan ikkunan seinää koristamaan. Kuvat valmiista komistuksesta, paikallaan tulee sitten myöhemmin, mutta tässä vähän osviittaa.

Ehkä parasta näissä ilmoissa on ihana lämpö ja lupaus kesästä. Päiväkahvit on mukava nauttia terassin pikkupöydän ääressä ja samalla vaikka lueskelle toisten blogeja. 

Tänään jäi muuten kuvat käsittelemättä, en  nimittäin osaa tehdä tällä tietokoneella mitään hienouksia. Eli koittakaahan nyt kestää siellä. :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa! 

Hyvää pääsiäistä

Tämä viikko on mennyt hujauksessa. Isäntä lähti jo sunnuntaina hiitämään Ylläksen maisemiin. Pidämme molemmat silloin tällöin "omaa lomaa". Minä yleensä otan koirat mukaan ja lähden johonkin, missä on hyvät maastot valjakkoajoa varten. Mieheni taas tykkää hiihtää ja muutaman kerran vuodessa viikonloput kuluvat rallin parissa.

Tänään nautin pitkästä aamusta ja herkkuaamiaisesta.

Tähän viikkoon on todella mahtunut vaikka mitä. Auton hajoaminen (IHME!), pientä pintaremonttia, tuunailua, ystäviä ja tietenkin vanhimman lapsen sairastuminen.
Tuntuu, että aina kun olisi pidemmät vapaat joku lapsista saa jonkun sortin taudin. Onneksi meillä on tuon sairastelunkin kanssa samanlainen go with the flow-asenne.

Tuo keittiön välitila on kokemassa muodonmuutoksen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt kuitenkin höpsötellään kotona ja nautitaan koululaisten vapaista, iskäkin kotiutuu tänään. :)

Rauhallista  pääsiäistä kaikille.

Tyttöjen juttuja

Tänään vietettiin pikku prinsessan kanssa koko päivä "isolla kirkolla". :)
Kirpulle vietiin tavaraa myyntiin, mutta mikähän siinäkin on, että siellä tuppaa menemään enemmän rahaa kuin mitä pöydän pitämisestä tulee.
Tänään oli kyllä niin kivoja löytöjä etten millään malttanut jättää.
Täytyy kyllä myöntää, että on tyttö tullut äitiinsä... Kirpulta löysi tytteli itselleen iiiihanan prinsessa repun ja kassalla totesikin, että "nyt mennään sitte Kärkkäiselle", ja sinnehän me oltiin menossa.
Mukaan olisi tarttunut vaikka kuinka paljon tavaraa, mutta oli se nyt sentään joku järki yritettävä pitää päässä ja ruokakauppaankin on ihan hyvä jättää edes jotain kukkaron pohjalle. :)

Kivoja urheiluvaate tarjouksia löytyi ja tietenkin sisustustavaraa! Kuulemma sisutustekstit ja tähdet ovat jäämässä pois, mutta myöhästelijä kun olen niin meille ne vasta ovat tulossa. Oikeastaan  hyvä niin, kohtahan niitä saa kirpulta halvemmalla. :)
Me nyt tytön kanssa haalittiin pari tekstiä ja minusta oikein kiva tarjotinpöytä. Ehkä vähän marokkolais vaikutteinen, mutta valkoisena tosi hillitty.

Luonnolisesti, kun jotain hankkii niin äkkiä se on saatava paikoilleen. Tämä tulee varmaan muuttamaan paikkaansa meillä vielä moneen kertaan, mutta nyt pääsi tupaa sulostuttamaan.
Isännän mielestä koti alkaa olla aika tyttömäinen, mutta hän viettää aikaa täällä niin vähän, että joutuu nyt vain  tyytymään näihin tyttöjen juttuihin.

Ihanaista viikonloppua ja virvon-varvon vaan kaikille!

Joka asiassa eka kerta

No niin... Tämä on siis ihka ensimmäinen kerta, kun kirjoittelen. Kovasti olen käynyt muiden blogeja lukemassa ja useampaa seuraan viikottain, muutama suosikkikin on jo löytynyt.
Mahtavan hienoja ideoita ja DIY-juttuja olen bongaillut ja osan toteuttanutkin hieman varioiden.
Pitkään mietin tätä omaa blogia ja nyt tuntuu, että olen valmis.
Alkajaisiksi ajattelin kertoa hieman meidän perheestä ja elämästä pähkinänkuoressa.

Meidän perheeseen kuuluu siis minun ja mieheni lisäksi kolme lasta. Pojat ovat syntyneet vuosina -05 ja -08, tyttö vuonna -12.
Minä harrastan valjakkourheilua ja pihalta löytyykin 8 alaskanhuskya. Mieheni taas hiihtää ja ajaa rallia. Työksemme viljelemme maata, ollaan siis maajusseja.

Ompas muuten tosi vaikeaa kertoa itsestään. :)  No, mutta  katsotaan kuinka tämä lähtee sujumaan ja ilmestyykö kiinnostuneita lukijoita.

Sitten vielä kuva minun mielestä niin kovin hienosta esineestä. Vanha aiv-pullon kori, jonka putsailin ja lakkasin. Nyt tämä hienous pääsee sisälle sisustusta täydentämään.